Tässä blogissa ajattelin sitten julkaista kirjoituksiani. Pääasiassa tuo tarkoittanee jatkotarinaa "Linja-autojen perässä voi juosta", joka kertoo 17-vuotiaasta Pyrystä, joka on liian ujo ja näkee kummituksia. Lisäksi hän tapaa uudelleen paikkakunnalle muuttaneen lapsuudenystävän, jolla on myös salaisuus. Tarina on jo kertaalleen poistettu demi.fi-sivulta (missä yksi syy, miksi tuntuu turvalliselta tunkea se blogiin säilöön), luultavasti itsetuhoisuuteen viittaavien asioiden tähden. Näin ollen kai pitäisi varoittaa, ettei tarinaa suositella kaikkein nuorimmille lukijoille. En ole hyvä arvioimaan mitään ikärajaluokituksia, mutta kai se varoitus sitten on paikallaan, ainakin jos demitädeiltä kysytään, nähtävästi.
Tämän jatkiksen lisäksi tulen varmaan julkaisemaan muitakin luovuudenpurkauksiani täällä. Tarkoittanee käytännössä siis lyhyitä yhden osan mittaisia novelleja. Runoilija en juurikaan ole, joten proosassa pysytään. Kaiketi. En mene lupaamaan, sillä koskaan ei tiedä, mitä aivot oksentavat tekstimuotoon ja päättävät pitää julkaisemisen arvoisena.
Näissä ensimmäisissä postauksissa kai yleensä on tapana esitellä itseään ja sikäli kuin se saattaa kirjoituksiini heijastua, voisin vaikka jauhaa jotakin itsestäni. Olen siis lukiota käynyt tyttö, joka haaveilee liikaa eikä keskity tarpeeksi asioihin. Taipuvainen hitaisiin juoniin ja runsaaseen kuvailuun. Pidän dramatiikasta ja angstia on toisinaan kiva kirjoittaa, mutta pohjimmiltani kai olen minäkin höperö romantikko. Toivon ja haluan kovasti uskoa, etteivät tekstini ole kaikkein kauheimpia kliseekimppuja ja kommentti lukijalta valaisee päivän hyvin tehokkaasti, mutta senhän kaikki tietävät, sillä kuka kirjoittaja ei haluaisi kuollakseen kuulla muiden mielipiteet hengentuotoksistaan?
Eiköhän tämä riitä tältä erää ja jos ei riitä, onhan kommentointi käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti