Piristyslinkkilista

x

Netistä löytyy runsaasti mitä mielenkiintoisimpia sivuja ja listaan tähän muutaman suosikkini, jotka sopivat piristämään, kun mieli on matalalla tai muuten vaan jokin mättää.

Aloittakaamme tällä hyödyllisellä nappulalla make-everything-ok.com

Jos nappula ei kuitenkaan saanut hoidettua pahantuulisuutta pois ja tarvitset jotakin tuomaan hymyn huulillesi, seuraavalla sivustolla voi antaa vierähtää tovin jos toisenkin: cuteroulette.com

Jos tarvitset hiljaista paikkaa (tämä on todella hyvin rentouttava, suosittelen suuresti jos ole jollain lailla vähänkään stressaantunut): thequietplaceproject.com

Seuraavana sivu joka auttaa, jos kaipaat sateista tunnelmaa ja uskot että sade tekee kaikesta parempaa: www.rainymood.com

Jos näistä mikään ei saanut sinua vielä hymyilemään, tässä vielä lopuksi BBC:n video aiheesta kuinka pelataan shakkia:

Anteeksipyyntö jännityksen ystäville

Tässä tutkailin blogin tilastoja sun muuta ja liikenteen lähteistä eräs juttu vähän huvitti:

Eli siis kaikkein suosituin hakusana, jolla tähän blogiin on eksytty, on "jännittävä tarina". Voi hyvänen aika, olen kovin pahoillani kaikki te (6), jotka olette klikanneet tähän blogiin jännitystä odottaen. Tästä oli pakko tehdä postaus, koska nauratti niin kovasti.

Järkevä selitys kyseisen hakusanan osumille taitaa olla, että olen luullakseni kirjoittanut johonkin alkupostaukseen tms. varoituksen, että mikään kovin jännittävä tarina ei kyllä ole.

Ps. Mitäköhän haulla "yön ratoksi", on mahdettu toivoa löytyvän...?

Randomisti leffavinkkiä

Joo eli nyt vaan pakko tulla sanomaan, että katsokaapa hyvät ihmiset sellaisen filmi kuin Judas Kiss. Sen näkee netistä esim.  tämän linkin kautta, pitäisi ainakin.

Itsehän en siis alunperin ruvennut katsomaan tätä pätkää mistään hyvin pinnallisista syistä, ehei. Syynä ei ainakaan ollut tumblrissa näkemäni gif, jossa kaksi suhteellisen kuumaa nuorta miestä suutelivat toisiaan (harmittaa, etten enää löydä ko. kuvaa mistään, damn). Mutta olipa syy mikä hyvänsä, juonikin yllätti positiivisesti. Minulla oli tietyt epäilyksen, kun luin asiaan liittyvän joitain scifi-elementtejä: urallaan epäonnistunut elokuvantekijä tapaa nuoren itsensä ja saa tilaisuuden näin muokata tulevaisuuttaan. Mutta jotenkin se tarinakin vaan toimi ja elokuva oli jotenkin... kaunis? En tiedä, mutta en vaan pääse tästä leffasta nyt yli, joten suosittelen sitä jopa blogissani, johon elokuva-arvostelut eivät lainkaan edes kuulu. Olkaa hyvät siis.

Toisekseen en vain kykene pääsemään yli ihastuksestani, jonka kohteesta en edes oli täysin varma; onko se elokuvan nuori Danny Reyes vaiko häntä näyttelevä Richard Harmon. Paha sanoa, mutta syötävän hyvännäköinen se nyt ainakin on.

x

Jos satutte tietämään jotain tämäntapaisia leffoja niin suositelkaa ihmeessä.

Ps. Asiasta toiseen tai oikeastaan varsinaiseen aiheeseen palaten; on mieleenkiintoista sinänsä, että tuon pari kuukautta kestäneen tauon aikana en menettänyt yhden yhtä lukijaa, mutta postattuani pitkästä aikaa jatkoa, joku sai tarpeekseen D: Olen pahoillani, jos tuotin pettymyksen rakas ex-lukija.

Juupa, tarinan jatkon kanssa ei nyt pitäisi kovinkaan kauan enää mennä. 

Inspiraation playlist

Nyt tuli sellainen olo, että voisin listailla joitain kappaleita, jotka auttaa pääsemään tiettyyn kirjoittamiselle edulliseen mielentilaan tai jopa antavat inspiraation kokonaan uuteen tekstinpätkään. Tästä ei biisimäärän perusteella laskien mikään hirveän pitkä ole kaiketi tulossa.

Ensimmäisenä listassa on luonnollisesti Pariisin Kevään Pikku Huopalahti.
Siitähän se tuli nimi tarinalle "Linja-autojen perässä voi juosta".


Seuraavan paikan ottaa niin ikään Pariisin Kevään kappale, radiosoitossakin viihtynyt Kesäyö.
Tämä ei edes ole läheskään suosikkejani kyseiseltä porukalta, mutta jollain selittämättömällä tavalla kappaleen tunnelma tms. tuntuu sopivaan myös LPVJ:hin, ainakin omassa päässäni. En ollut muuten aiemmin nähnyt tämän biisin virallista musavideota ja siitä kyllä jäi todellinen WTF-fiilis. Ehkä kuitenkin hyvällä tavalla.

Sit vois nostaa esiin Happoradiolta Ihmisenpyörän.
Tästä sen verran, että tykkään tunkea tarinoihini sankareita, joihin tämä kipale sopii (vaikkakin tajusin biisin sopivuuden vasta kun olin tajunnut mieltymykseni kirjoittaa tällaisia hahmoja). Miespuolisina useimmiten, joten kaiketi tämä sitten on oma Gary Stuni, vaikka toki joka tarinan hahmot ovatkin erilaisia yksilöitään, tai niin ainakin itselleni kerron. Varmaankin bongaatte, kuka LPVJ:ssä on tällainen hahmo? Kiivas ja tavallaan kopea, tietyllä tavalla ylpeä ainakin ja juoksee vaikka suunta puuttuisi ehkä koska pelkää pysähtyä. Ja tarvitsee jonkuun keräämään palasensa talteen.

Sitten ehkä yleisesti ja ehkä myös juuri LPVJ:hin viimeiseksi liittäen: The Glitch Mob ja Between Two Points
Kunhan rakastan erityisesti kertosäettä. Eipä muuta, kunhan jätän tämän tähän.

Sitten mahdollisiin muihin harjoitelmiin.

Muutamaan kertaan nyt olen jumputtanut Pojun biisiä Haluu sitä miestä.
Tekisi niin mieli kirjoittaa novelli tai romaani tai mikä ikinä siitä tulisikaan tämän kappaleen pohjalta. Ja harvoin saan näin suoran ja selvän inspiraation musiikkikappaleesta. Kuunnelkaa se. Ja kertokaa, johtuuko se vain minun aivoistani, vai kuuletteko tekin ettei se ihan 100% heteroseksuaalinen kappale ole. Itseasiassa analysoituani lyriikoita heteroseksuaalisuusprosentti, jonka olisin valmis antamaan, on äärimmäisen olematon. Juoni ja hahmot olisi melkein valmiina, mutta en rupea sitä varsinaisesti kirjoittamaan ennen kuin LPVJ on valmis. Ja toisaalta, en kai lokeroidu tyystin, jos seuraava pitkä tarinani on tuosta biisistä? No jaa, kyllä siitä joka tapauksessa tulisi aika lailla erilainen kuin LPVJ:sta.

Pistetään nyt vielä viimeiseksi Pariisin Kevättä, niin ympyrä sulkeutuu. Kappaleena Sytytä valo.
Tämä on vaan jotenkin kiehtovan pimee biisi ja saattaisi hyvin saada aikaan one shotin tai jonkun vastaavan. Kuin jokin mielipuolinen painajainen tai houretila.

Tuli aika paljon nyt Pariisin Kevättä ja mikäs siinä, yksi suosikeistani, voin myöntää. Usein sitä kuulee, että Pariisin Kevät on malliesimerkki siitä, mitä tarkoittaa "tekotaiteellinen paska", mutta enpä taida juuri nyt jaksaa välittää siitä. Pidän PK:n musiikista ja olen syvästi ihastunut Arto Tuunelan ääneen.

Pyydän anteeksi mahdollisia typoja, mutta en jaksa kierrättää minkään wordin kautta ja bloggerin oikolukija on pihalla kuin lumiukko. Jos olen sekoillut linkkien kanssa, joku vois sitten vaikka kertoa mullekin. Nyt luulen, että menen nukkumaan.

Ps. Uudesta ulkoasusta kuulisin mielelläni mielipiteitä :)

Näin muutama asia yön ratoksi

Eli alkuun luonnollisesti pahoittelen suoranaista laiskuuttani ja vetoan henkilökohtaisiin syihin ja siihen, että minulla kaikesta huolimatta on muutakin elämää. Ja writer's block totta kai. Sitten seuraa lupaus, että jatkoa tulee ihan pian. Olen hyvässä mallissa sen kanssa ja hurrrjan mielenkiintoista tavaraa taas kerran on luvassa.

Mutta sitten muihin aiheisiin. Olen laajentanut bloggaajan uraani ja liittänyt kuviteltuun bloggausansioluettelooni myös kirjablogiin kirjoittelun. Sitä pidetään kolmen tytön porukassa ja minä en ollut se, jonka idea tämä oli. Kuitenkin mainostan myös tuota varsin alkuvaiheessa olevaa blogia: Rivien väleissä. Tervetuloa kurkkimaan! Siellä on nyt minunkin ihkaensimmäinen kirjablogeilutekstini, en siis tiedä oikein, onko se hyvä vai huono ja liian pitkä, mutta sen saa toki vapaasti kertoa minulle. Olkaa kuitenkin toki ymmärtäväisiä aloittelija raukkaa kohtaan.

Sitten vielä kysymys: miksi ihmeessä blogissani on yhtäkkiä alkanut käydä niin paljon ihmisiä Venäjältä? Ei sillä, että minulla mitään venäläisiä vastaan olisi, mutta ihmetyttää, kun suurin osa blogissani vierailleista on tilaston mukaan itänaapurista. Hämmentävää.

Mutta ei tässä muuta kuin hyvää yötä. Eerika kiittää ja kuittaa ja painuu nukkumaan ennen kuin muu perhe alkaa heräillä.