Isot karhut jahtaavat pienempiä, käsittämätöntä

Tällä kertaa vandalisoin lehteä Voima (7/2014).

I

II

III

Sotkettuja lehtiä, lainattuja sanoja - jälleen kerran

Eli lehtirunoja. Mitenpä sitä muutenkaan hyödyntäisi postista tulleen Trendi-lehden ilmaisen numeron? Olen kamalan laiska lukemaan mitään tuonkaltaisia lehtiä.

A Normal Life

Tuntui että tämä toimi paremmin näin lyhennettynä versiona (tämähän on leikattu yhdestä pidemmästä lehtirunosta).

Kokeilevampaa lehtirunoutta

Lehtirunoharrastukseni koki pienoisen takaiskun parhaan (ja oikeastaan ainoan kunnollisen ja tarpeeksi paksun) tussini kuivahtaessa. Toisaalta se ei ehkä ollutkaan takaisku vaan pikemminkin onnenpotku, sillä joutuessani käyttämään pelkkiä kammottavan ohuita stabiloita tulin kokeilleeksi erilaisia tapoja toteuttaa lehtirunoutta (itselleni ne siis ainakin olivat erilaisia ja uusia, en sitten noin suuremmassa mittakaavassa osaa sanoa, miten vallankumouksellisia ratkaisuja olen tullut löytäneeksi). Olisi mukava kuulla, pidättekö joistakin uusista tyyleistä enemmän vai olisiko minun teistä viisasta pitäytyä ihan vain tavanomaisessa tyylissäni (ja näitä toivomuksia sitten kuuntelen tai olen kuuntelematta inspiraatioideni mukaan, haha, mitäs sitten edes kyselen? because fuck you that‘s why). Uuden paksun tussin olen jo saanut hommattua, joten sekään ei nyt ole este.

Ensimmäisenä vähän vähemmän poikkeava tyyli; laatikoita, jotka mielestäni selkeyttävät ulkoasua, ja siistin mustauksen sijaan hieman sotkuisempaa jälkeä.

Siten tulin ajatelleeksi, että pakkoko sen tussin on olla musta. Tietenkään värilliset stabilot eivät peitä tekstiä edes sen vertaa, mitä musta, mutta ainakin omasta mielestäni se ei edes haittaa. 

Miksei saman tien voisi “piirtää kuvia” runoon?

Ja viimeisenä vielä yksi, jossa päätin kokeilla vähän highlightteria.

Tällaisia luovuuden kukkia ja rikkaruohoja tänään, Eerika kiittää ja kuittaa.

Lehtiruno: I Wish I Was Like Other People

Tästä tuli nyt oikein kunnon angstiruno. Ja vaihteeksi tullut vähän kieliäkin harjoiteltua.

Lisää lehtirunoja

Lehtirunoutta

Törmäsin tässä hiljattain lehtirunoihin tämän blogin kautta. Sieltä löytyi myös tämä linkki, josta löytyy lisää lehtirunoja.

Itselleni nämä lehtirunot oli ihan uusi juttu ja ehkä siitäkin syystä innostuin niistä kovasti. Ja vaikka meninkin sanomaan, että runoja tässä blogissa tuskin julkaistaan, täytyyhän muutama oma viritelmäni tänne tunkea. En oikein tiedä, onko niissä mitään järkeä, mutta jollain tavalla, tietyssä mielentilassa olen jopa aika tyytyväinen niihin. Ensimmäiseksi laitan mahdollisen oman suosikkini.

Lehtirunoissa ehkä minua innostaa se, että niihin jollain tavalla kiteytyy runouden idea. Runoissa sanotaa paljon vähillä sanoilla. Sen sijaan, että proosamaisesti kerrottaisiin, mitä tapahtuu, miksi ja niin edelleen, kokonaisuutta katsellaan pienten aukkojen, runon sanojen kautta. Lehtirunossa aukot ovat oikeasti nähtävillä muun jäädessä piiloon. Et näe koko tekstiä, koko sitä tarinaa, tunnetta tai tilannetta, josta runo kertoo vaan vain vilauksen ikkunoista. Siinä on mielestäni runouden perus viehätys - lukijalle jäävä tila tulkita ja päätellä (jota toki voi ja pitää käyttää proosassakin, mutta runoissa tämä nyt on tavallaan hiukan toisella tasolla, ymmärtänette, mitä tarkoitan). En tiedä onnistuvatko omat lehtirunoni tässä, mutta ylläoleva analyysi nyt puhuukin runoudesta yleisemmällä tasolla. 

Tämä seuraava on sitten taas ihka ensimmäinen lehtirunoni ikinä. Tässä huomaamme, ettei stabilo peitä tekstiä kunnolla ja on sitäpaitsi vielä himputin pienikin. Onnekso löysin paremman tussin. Toinen seikka, jonka huomaamme, on että toisinaan olen kamalan epähuolellinen ja mustaus menee liian lähelle sanaa ja syö kirjaimia. Muutamaan kertaan tuli vähän pilattuakin hyvin alkaneita ruunoja, koska paksu musta tussi nielaisi sanoja, joita ei olisi pitänyt. Siinä vasta rasittava tunne, sillä tussin alle menetettyä sanaa ei sitten enää saakaan takaisin sitten millään.

Mutta postaillaas nyt vielä pari muuta.

Kuulisin todella mielelläni palautetta - mitä pidätte näistä ja mistä ne teidän mielestänne kertovat (nyt voin jo hyvillä mielin puhua "teistä", sillä onhan mulla jo kaksi lukijaa, eli monikko on nyt ainakin ansaittu).