Nyt tuli sellainen olo, että voisin listailla joitain kappaleita, jotka auttaa pääsemään tiettyyn kirjoittamiselle edulliseen mielentilaan tai jopa antavat inspiraation kokonaan uuteen tekstinpätkään. Tästä ei biisimäärän perusteella laskien mikään hirveän pitkä ole kaiketi tulossa.
Ensimmäisenä listassa on luonnollisesti Pariisin Kevään
Pikku Huopalahti.
Siitähän se tuli nimi tarinalle "Linja-autojen perässä voi juosta".
Seuraavan paikan ottaa niin ikään Pariisin Kevään kappale, radiosoitossakin viihtynyt
Kesäyö.
Tämä ei edes ole läheskään suosikkejani kyseiseltä porukalta, mutta jollain selittämättömällä tavalla kappaleen tunnelma tms. tuntuu sopivaan myös LPVJ:hin, ainakin omassa päässäni. En ollut muuten aiemmin nähnyt tämän biisin virallista musavideota ja siitä kyllä jäi todellinen WTF-fiilis. Ehkä kuitenkin hyvällä tavalla.
Sit vois nostaa esiin Happoradiolta
Ihmisenpyörän.
Tästä sen verran, että tykkään tunkea tarinoihini sankareita, joihin tämä kipale sopii (vaikkakin tajusin biisin sopivuuden vasta kun olin tajunnut mieltymykseni kirjoittaa tällaisia hahmoja). Miespuolisina useimmiten, joten kaiketi tämä sitten on oma Gary Stuni, vaikka toki joka tarinan hahmot ovatkin erilaisia yksilöitään, tai niin ainakin itselleni kerron. Varmaankin bongaatte, kuka LPVJ:ssä on tällainen hahmo? Kiivas ja tavallaan kopea, tietyllä tavalla ylpeä ainakin ja juoksee vaikka suunta puuttuisi ehkä koska pelkää pysähtyä. Ja tarvitsee jonkuun keräämään palasensa talteen.
Sitten ehkä yleisesti ja ehkä myös juuri LPVJ:hin viimeiseksi liittäen: The Glitch Mob ja
Between Two Points
Kunhan rakastan erityisesti kertosäettä. Eipä muuta, kunhan jätän tämän tähän.
Sitten mahdollisiin muihin harjoitelmiin.
Muutamaan kertaan nyt olen jumputtanut Pojun biisiä
Haluu sitä miestä.
Tekisi niin mieli kirjoittaa novelli tai romaani tai mikä ikinä siitä tulisikaan tämän kappaleen pohjalta. Ja harvoin saan näin suoran ja selvän inspiraation musiikkikappaleesta. Kuunnelkaa se. Ja kertokaa, johtuuko se vain minun aivoistani, vai kuuletteko tekin ettei se ihan 100% heteroseksuaalinen kappale ole. Itseasiassa analysoituani lyriikoita heteroseksuaalisuusprosentti, jonka olisin valmis antamaan, on äärimmäisen olematon. Juoni ja hahmot olisi melkein valmiina, mutta en rupea sitä varsinaisesti kirjoittamaan ennen kuin LPVJ on valmis. Ja toisaalta, en kai lokeroidu tyystin, jos seuraava pitkä tarinani on tuosta biisistä? No jaa, kyllä siitä joka tapauksessa tulisi aika lailla erilainen kuin LPVJ:sta.
Pistetään nyt vielä viimeiseksi Pariisin Kevättä, niin ympyrä sulkeutuu. Kappaleena
Sytytä valo.
Tämä on vaan jotenkin kiehtovan pimee biisi ja saattaisi hyvin saada aikaan one shotin tai jonkun vastaavan. Kuin jokin mielipuolinen painajainen tai houretila.
Tuli aika paljon nyt Pariisin Kevättä ja mikäs siinä, yksi suosikeistani, voin myöntää. Usein sitä kuulee, että Pariisin Kevät on malliesimerkki siitä, mitä tarkoittaa "tekotaiteellinen paska", mutta enpä taida juuri nyt jaksaa välittää siitä. Pidän PK:n musiikista ja olen syvästi ihastunut Arto Tuunelan ääneen.
Pyydän anteeksi mahdollisia typoja, mutta en jaksa kierrättää minkään wordin kautta ja bloggerin oikolukija on pihalla kuin lumiukko. Jos olen sekoillut linkkien kanssa, joku vois sitten vaikka kertoa mullekin. Nyt luulen, että menen nukkumaan.
Ps. Uudesta ulkoasusta kuulisin mielelläni mielipiteitä :)
