Somebody catch my breath

Anteeksi.

Yli kaksi viikkoa?

Vieras kieli on aina intertekstuaalisuutta, sanoi meille kerran eräs opettaja. Don't let me be gone. Mutta minä olen lopulta tajunnut, ettei kesä tullutkaan tänä vuonna ja kouluun on kohta palattava, ehkä joku osaa arvata, mitä kesä minulle merkitsee, vaikka kirjoittajan fiktiivisistä töistä ei aina pidäkään päätellä hänen aktuaalisia ajatuksiaan ja elämänkokemuksiaan. Minusta tuntuu, kuin olisin valvonut koko yön ja vasta aamun valon hiipiessä tajunnut, että en saanutkaan lepoa sinä yönä ja valon tultua nukahtaminen ei enää käy. Minua väsyttää. Minua väsyttää ja uusi työntäyteinen lukuvuosi on odottamassa, enkä tiedä, miten ihmeessä minä jaksan jälleen juosta sen läpi, vaikka hengitykseni ei ole ehtinyt tasaantua edellisenkään jäljiltä. Minä kysyisin sitä joltain ammattilaiselta, mutta ajanvaraukset hoidetaan puhelimitse. Miksi? Olen niin pahoillani, niin pahoillani. DON'T LET ME BE.