Laura pakkasi tavaroitaan pahvilaatikoihin tuntien intoa ja samalla epämääräistä kauhua. Hän ei ollut ennen asunut yksin eikä niin suuressa kaupungissa, kuin mihin nämä muuttolaatikot ja hän itse olivat matkalla. Riemastus ja paniikki pyyhkivät hänen ylitseen vuoron perään vähän niin kuin meren aallot, jotka pyyhkivät rantakallioita. Hän mielessään oli miljoonittain toiveita ja toiveikkaita mielikuvia hänen viikatessaan vaatteitaan siisteihin kasoihin ja järjestellessään omaisuuttaan mahdollisimman järjestelmällisellä tavalla, kuin aikuinen ikään.
Hänen huoneensa nurkassa olevan punaisen lipaston laatikosta Laura löysi ikivanhan värityskirjan. Hän päätti ansaitsevansakin jo pienen tauon ja istuutui lehteilemään kirjaa nostalgian hymy huulillaan. Hän muisti tämän värityskirjan, vaikka se olikin ollut yli vuosikymmenen unohduksissa. Siinä oli sieviä kuvia hymyilevistä barbimaisista - joskin terveellisemmän ruumiinrakenteen omaavista - tytöistä, jotka leikkivät milloin koiranpentujen, milloin hevosten tai ankanpoikien kanssa.
Kuvat oli väritetty juuri sillä lajakkuudella, jota viisi- tai kuusivuotiaalta lapselta sopi odottaakin. Niihin oli käytetty runsaasti pinkkiä, mitä Laura olisi kenties 15-vuotiaana kokemassaan aavistuksen synkemmässä ja kapinallisemmassa vaiheessaan hävennyt. Nyt värityskirjan pikkuprinsessat vain saivat hänet hymyilemään. joskin vähän kaihoisasti ehkä, sillä tällaisten värityskirjojen aikaan elämä oli ollut niin suloisen yksinkertaista. Ja nyt hän oli käytännössä aikuinen. Se tuntui edelleen kummalliselta.
Värityskirjan lopussa oli muutama värittämättä jäänyt kuva. Kun vielä kirjoituspöydällä sattui olemaan purkillinen puuvärikyniä, kiusaus oli aivan liian suuri. Laura nappasi sormiinsa keltaisen kynän ja alkoi huolellisesti värittää yhden nauravan pikkutytön kaunista tukkaa. Laura vilkaisi ovelle kuin varmistaen, ettei kukaan ollut parhaillaan avaamassa sitä, ja jatkoi puuhaansa.
Ennen kuin hän jatkoi tavaroidensa pakkaamista ja tulevaisuuden mukanaan tuomista velvollisuuksista murehtimista, hän oli jo värittänyt koko sivun kuvan ja katseli sitä kummallisen mielihyvän ja itsetyytyväisyyden vallassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti