Nuori tyttö, parhaita vuosiaan kuluttava teini-ikäinen, istuu tietokoneen edessä tuijottaen ruutua kuin hypnoosissa, kelaa alaspäin ruudun näkymää. Loputtomasti julkkisten kuvia, hyödyllisiä ja hyödyttömiä faktoja (enimmäkseen hyödyttömiä) ja hassuja videoita. Ehkä katsoisi elokuvan tai tv-sarjan?
Pitäisi miettiä tulevaisuutta. Tyttö tietää. Pitäisi lukea kokeisin. Pitäisi hakea opiskelemaan. Pitäisi olla ahkera nyt kun on vielä ovet auki joka suuntaan. On mahdollisuuksia, ei saisi heittää niitä hukkaan, ei saisi. Mutta hänellä on vielä aikaa. Tämän illan hän voi vielä kuluttaa ihan niin kuin haluaa, ei hänellä sellaista kiirettä ole. Tulevaisuus ei ole vielä kohdalla. Tyttö etsii netistä uuden kauden suosikkisarjaa ja antaa itsensä vaipua kaivattuun koomaan. Se on aivojen lomaa todellisuudesta.
Hän ei halua tehdä päätöksiä, vaihtoehtoja on liikaa eikä niistä silti yksikään tunnu omalta. Pitäisi olla niin hemmetin viisas ja tietää paljon joka asiasta ja hän on vielä lapsi! Melkein ainakin. Kohdellaan kuin aikuista, kun näistä asioista on kyse. Pitää tehdä itse valinnat ja ne pitää tehdä harkitusti. Pelottaa. Jos ei olekaan tarpeeksi viisas? Ei pääse sisään sinne, minne haluaa käymään koulua, mitä sitten? Jos eivät rahkeet riitäkään tekemäänsä valintaan. Mitä jos kaikki menee metsään?
Hän siirtää murheita myöhemmäksi, hän on siinä hyvä. Hän taistelisi valintojen ja maailman ja tulevaisuuden kanssa sitten joskus. Jonakin päivänä. Sitten kun olisi aivan pakko. Olisi vain pidettävä huoli, ettei se tapahtuisi liian myöhään.
[myöhäinen päivitys, mutta se ei ole huominen ennen kuin olen nukkunut ja herännyt uudestaan]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti