harjoitus
Kuun hohteessa koko puutarha näytti värjäytyneen siniseksi ja talon portailla istuvan hahmon kasvot näyttivät tuossa valaistuksessa aivan erityisen kalpeilta ja verettömiltä. Vain öinen tuuli liikkui ja henkäili rauhattomasti ympäri pihapiiriä, muutoin oli hiljaista. Portailla istuva poika piteli käsissään metallista maljaa, jonka täyttävän nesteen väristä ei päässyt kunnolla käsitykseen. Useiden minuuttien kuluttua poika nyökkäsi, itselleen kai kuin päätöksen tehtyään ja joi maljan sisällön pysähtymättä kertaakaan välillä hengittämään.
Nyt pojasta tuntui kuin ilma olisi muuttunut paksummaksi hänen ympärillään. Oli kuin heikot kuunsäteet olisivat muuttuneet ilmassa kieppuviksi juoviksi, jotka kääriytyivät hänen ympärilleen. Kaikki oli hetkessä pehmeää ja mukavaa ja uneliasta. Kukkapenkkiin siisteihin riveihin istutetut monen eri lajin kukkaset tuikkivat hänelle tavalla, jollaista poika ei ollut koskaan elämänsä aikana nähnyt.
Sitten hän huomasi vierelleen portailleen ilmestyneen hennon ja hopeista valoa heijastavan olennon. Sen kasvot olivat nyt vielä kauniimmat kuin pojan nähdessä sen edellisen kerran. Se oli kaunis, niin kaunis, ja kätkeytyi utuisen hohteen taakse. Se kumartui lähemmäs ja kuiski pojan korvaan asioita, uusia ja sellaisia, joita se oli hänelle puhunut aiemminkin. Poika kuunteli raukeassa huumassaan välittämättä juurikaan muusta kuin ylimaallisesta soinnista olennon äänessä.
Ja poika nyökkäsi uudelleen. Hän olisi valmis tekemään mitä ikinä tuo ääni käskisikään. Hitaasti hän unohti kokonaan, että oli olemassakaan vastustelun mahdollisuuttakaan. Ei ollut enää ketään, joka olisi vastustellut. Se oli yö, kaunis yö, jona poika unohti itsensä ja antoi ruumiinsa uhrilahjaksi olennolle, joka oli saanut hänet pauloihinsa jo kauan ennen taikajuomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti