#10: Hengitys

harjoitus

Tyttö makasi selällään sängyllä tuijottaen kattoon ja kuunnellen hengitystään ja kellon tikitystä. Talo hengitti hänen mukanaan. Tyttö saattoi tuntea, kuinka sen seinät pullistuivat ulos ja vetäytyivät natisten sisään samalla tavalla kuin hänen oma palleansa. Ilma virtasi sisään ja ulos, sisään ja ulos, loputtomasti ja jollain lailla se toi tytölle lohtua. Talo oli vanha ja sillä oli enemmän persoonallisuutta kuin useimmilla tytön tapaamista ihmisistä tai hänellä itsellään.

Tämä oli niitä päiviä, jolloin hengittäminen teki kipeää. Joskus tyttö toivoi, että se olisikin johtunut jostakin fyysisestä taudista, eikä hänen mielensä sisällä olevasta pimeydestä ja ontosta, epämääräisestä surusta. Sitten olisi saanut valittaa ääneen ja hänet olisi otettu vakavasti. Hän ei halunnut nousta vuoteestaan, ei olisi ehkä pystynytkään. Hän ei halunnut nähdä yhtäkään muuta ihmistä juuri silloin, ei kestänyt niiden hyvää tarkoittavia piristysyrityksiä. Hän oli tarpeeksi kiireinen muistuttaessaan kehoaan, että sen täytyi hengittää.

Toisaalta keho oli kummallinen kapistus ja vaikka tytöstä tuntui, että jokainen hengenveto oli kovan työn takana, hän tiesi, ettei hän saisi ruumistaan lopettamasta hengittämistä vain päättämällä niin. Hän tiesi, että vaikka mieli olisikin kuollut tai kuolemaisillaan, keho halusi elää. Se oli kummallista. Hän ei voisi vain lakata vetämästä ilmaa keuhkoihinsa ja kuolla. Ei, siihen tarvittaisiin muutakin ja ehkä se oli hyvä, sillä jos kuoleminen olisi ollut yhtään helpompaa, tyttö olisi jo ollut ruumis.

Talo huokaili lohduttavasti. Se oli seisonut kallioisella paikallaan jo yli vuosisadan ja se oli nähnyt muitakin murheita kuin nykyisen asukkinsa epätoivon. Nurkkien rapina tuntui turvalliselta. Tämä oli vain yksi huono päivä huonojen päivien jonossa ja ennen pitkää kaikki päivät, hyvät ja huonot, olisivat historiaa. Se ajatus toi jossain määrin rauhan tytölle ja hiljalleen rintaa puristava tyhjä kipu hellitti otettaan ja hän kykeni jälleen hengittämään vapaammin. Ainakin hetken ajan.


//noin, pääsinhän minä vihdoin kirjoittamaan puhtaaksi ja julkaisemaan tämän viimeisenkin osan harjoitusta.