Matka kesti tai tuntui kestävän hyvin pitkään mutta Pyry ei olisi halunnut myöntää itselleen, kuinka pettyi Aleksin kodin tullessa hänen näkökenttäänsä. Ikkunat näyttivät surullisilta pimeinä. Yhdessäkään huoneessa ei palanut valo.
Aleksi irrotti Pyrystä vain tarttuakseen seuraavaksi kuistin tolppaan. Hän kääntyi katselemaan Pyryä, joka seisoi hänen vierellään sukat litimärkinä puolestaan tarkkaillen häntä. Hämärä pehmensi Aleksin piirteet joksikin epäselvän surulliseksi ja ripauksen eksyneeksi. Pojalla ei näyttänyt olevan mikään kiire sisälle.
“Mikä sulla on?” Pyry toisti kysymyksen, jonka oli esittänyt jo rannalla. Hän ei halunnut jättää Aleksia vielä yksin. Tämä huokaisi ja valui istumaan sään syömälle kuistinportaalle eikä vastannut ennen kuin Pyry istui hänen vieressään.
“En mä ees tiiä… tai tiiän mut mä en… en mä… Tuntuuks susta koskaan siltä, et sulla ei ois oikeutta olla ilonen?”
“Miksei sulla ois oikeutta olla iloinen?”
“Minni ei ollu. Ja se… Joskus jos on kivaa tai, tai on vaan tyytyväinen elämään niin se rupeaa ahdistamaan, kun Minni ei ollu tyytyväinen eikä moni muukaan ja miks mä muka saisin olla tai ansaitsin? Minni ois ansainnut, se oli parempi ihminen kuin mä ja niin moni ois parempia ihmisiä ja ne kärsii ja mä oon tämmönen… tämmöne eikä mun pitäis ansaita olla onnellinen, kun mä… kun…”
“Totta kai sä ansaitset olla onnellinen”, Pyry sanoi, “Et sä oo mikään huono ihminen enkä mä halua, että sä ajatelet niin.”
Aleksi vilkaisi Pyryyn ja vaihtoi sitten tolppaan nojaamisen Pyryyn nojaamiseen kuin maailmassa ei sen luonnollisempaa asiaa olisi ollutkaan. Laski päänsä takaisi hänen olkapäälleen niin, että vaaleat hiukset kutittivat Pyryn kaulaa ja poskea. Aleksi oli lämmin ja alkoi vaikuttaa uniselta.
“Sun kanssa ei tunnu niin pahalta”, Aleksi mutisi Pyryn korvaan, “Siks mä haluun et sä oot niissä… niissä bileissä mun kanssa ja… Sun kanssa on helpompaa Pyry. Sun kanssa tuntuu et mä… et mä voisin olla…”
Pyry kiersi kätensä Aleksin selän takaa tämän olkapäälle. Hänen rinnassaan aaltoili kummallinen tunne, tai oikeastaan se aaltoili koko kehossa. Kyllähän hän tiesi, mitä se tarkoitti, mutta sen myöntäminen ei oikein käynyt päinsä. Hän päätti jättää sen huomiotta.
“Mikä sut… sit tekis onnelliseksi?” Pyry kysyi hetken kuluttua.
Aleksi mutisi jotakin, jonka Pyry olisi voinut vannoa olleen: “Sä teet mut onnelliseksi.”
Pyrystä alkoi tuntua, että Aleksi saattaisi hyvinkin olla nukahtamassa siihen häntä vasten. Toisaalta ajatus ei ollut lainkaan epämiellyttävä, mutta eivät he tässä koko yötä voisi istua.
“Eiköhän sun pitäis mennä nukkumaan”, Pyry ehdotti pehmeästi. Aleksi hymähti epämääräisesti tekemättä elettäkään liikahtaakseen pois, joten Pyry jatkoi: “Nukut kunnolla ja aamulla kaikki on paremmin. Tarttetko sä apua?”
“Ymph”, Aleksi vastasi vetäytyen uudestaan irti Pyrystä ja onnistui nousemaan seisomaan.
“Pärjäät sä vai haluutko, että mä saatan sut yläkertaan? Mä voin kyllä jäädäkin joksikin aikaa vielä jos sä haluat vaikka…”
“Kyllä mä pärjään.”
“Oot sä varma? Voinks mä jättää sut?”
Aleksi mutisi jotakin, josta Pyry ei saanut hiukkaakaan selvää.
“Mitä sä sanoit?”
“Että mä pärjään. Kiitti Pyry. Kyl mä pärjään… Hyvää yötä Pyry.”
“Hyvää yötä.”
Aleksi livahti sisälle ja Pyry jäi seisomaan märissä sukissaan yksin tikkuiselle kuistille. Yksinäisyyden tunne, se että hän oli maailman ainoa hereillä oleva, palasi mutta enää se ei ollut niin miellyttävä. Hänen oli kylmä, kun Aleksin kehon lämpö oli poissa ja hän oli edelleen huolissaan ystävästään. Mielikuvat Aleksista yksin rannalla, kahlaamassa kylmään veteen ja viskelemässä kenkiä voimiensa takaa aaltoihin ei juurikaan helpottanut hänen oloaan. Hän mietti hetken, pitäisikö hänen kuitenkin seurata Aleksia sisään. Pyry oli jo aikeissa lähteä, kun ovi avautui ja sen raosta työnnettiin pari likaantuneita aamutossuja.
“Nää on sun ota sä ne”, Aleksin ääni sanoi pimeästä oven raosta ennen kuin ovi taas napsahti kiinni.
Pyry katseli tossuja ja veti ne sitten jalkaansa. Ne olivat lämpimät. Toisten jalkojen lämmittämät ja kotimatkalla yössä oli vähemmän viileää kuin aikaisemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti