Kokeilevampaa lehtirunoutta

Lehtirunoharrastukseni koki pienoisen takaiskun parhaan (ja oikeastaan ainoan kunnollisen ja tarpeeksi paksun) tussini kuivahtaessa. Toisaalta se ei ehkä ollutkaan takaisku vaan pikemminkin onnenpotku, sillä joutuessani käyttämään pelkkiä kammottavan ohuita stabiloita tulin kokeilleeksi erilaisia tapoja toteuttaa lehtirunoutta (itselleni ne siis ainakin olivat erilaisia ja uusia, en sitten noin suuremmassa mittakaavassa osaa sanoa, miten vallankumouksellisia ratkaisuja olen tullut löytäneeksi). Olisi mukava kuulla, pidättekö joistakin uusista tyyleistä enemmän vai olisiko minun teistä viisasta pitäytyä ihan vain tavanomaisessa tyylissäni (ja näitä toivomuksia sitten kuuntelen tai olen kuuntelematta inspiraatioideni mukaan, haha, mitäs sitten edes kyselen? because fuck you that‘s why). Uuden paksun tussin olen jo saanut hommattua, joten sekään ei nyt ole este.

Ensimmäisenä vähän vähemmän poikkeava tyyli; laatikoita, jotka mielestäni selkeyttävät ulkoasua, ja siistin mustauksen sijaan hieman sotkuisempaa jälkeä.

Siten tulin ajatelleeksi, että pakkoko sen tussin on olla musta. Tietenkään värilliset stabilot eivät peitä tekstiä edes sen vertaa, mitä musta, mutta ainakin omasta mielestäni se ei edes haittaa. 

Miksei saman tien voisi “piirtää kuvia” runoon?

Ja viimeisenä vielä yksi, jossa päätin kokeilla vähän highlightteria.

Tällaisia luovuuden kukkia ja rikkaruohoja tänään, Eerika kiittää ja kuittaa.