Olli orava oli kävelyllä, kun tuli myrsky. Ollin ystävä Jussi jänis kutsui hänet koloonsa suojaan. Ulkona tuuli hurjasti, siis tosi hurjasti! Lopulta myrsky hellitti ja Olli lähti kotiin. Voi kauhistus! Mitä se näki! Koko sen ihana puu oli kaatunut. "Mihin minä raukka nyt menen? Kettu minut nappaa." Olli surkutteli. Jussi oli tullut paikalle, "voi voi! Tule meille kunnes löydät uuden kodin." se sanoi. Olli innostui, tietysti se tulisi.
Jussin kolossa Olli ja Jussi asuivat onnellisina jonkin aikaa. Tuli talvi ja Olli alkoi kerätä tammenterhoja. "Mitä ihmettä sinä teet?" kysyi Jussi ihmeissään. "Minä kerään talvivarastoa." Olli vastasi. Jussi alkoi auttaa Ollia ja pian ystävyksillä oli paljon ruokaa kätkössä. Keväällä Jussi kysyi haikeana: "Aiotko sinä lähteä nyt?" Olli vastasi: "Minä taidan olla mieluummin maaorava hih". Ja niin ne elivät yhdessä elämänsä loppuun asti.
Ja mitäköhän sanottavaa opettajallani oli tähän mestariteokseen?
Syvällinen kommentti syvälliselle tarinalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti