Kirjoita teksti jossa mainitaan seuraavat sanat: nurmikko, veri, askel, viha, satu.
Auringon noustessa nurmikko oli punainen. Kuin veri. Kastepisarat hohtivat ohuilla korsilla nestemäisinä timantteina, mutta minä olin huonolla tuulella. En olisi halunnut olla niin aikaisin hereillä, mutta olinpahan vain. Katselemassa verinurmikkoa ja hengittämässä aamun kuulasta ilmaa, tiedostaen joka henkäyksellä keuhkojeni pullistumiset ja kokoon painumiset. Maailma ympärilläni oli niin kaunis, että väkisinkin se pisti suututtamaan.
Minulle elämä oli satu. Yksitoikkoinen ja julma sellainen, enkä minä itse kirjoittanut omaa tarinaani, en ollut kirjoittanut enää pitkään aikaan. Asiat luisuivat epäjärjestykssä silmieni editse; punainen auto kiisi tiellä liian lujaa, vieraiden askeleet saivat tärykalvoni tuntumaan rumpukalvoilta: askel, askel, askel, lopputtomasti enkä minä voinut hallita niitä, sillä ne eivät olleet minun askeliani. Linnut kaartelivat ylhäällä ilmassa ilmavirtausten mukana kuin kuolleet lehdet.
Taivaanranta oli kokonaan punainen ja punainen on vihan väri. Ja rakkauden. Molemmat olivat voimakkaita ja järkeä tottelemattomia tunteita, viha ja rakkaus. Minä inhosin kumpaakin. Minä en halunnut olla irrationaalinen olento, kuten niin monet lajitoverini. Minä halusin olla järkevä ja hillitty ja pitää asiat kontrollissa. Mutta tietäähän jokainen järjellään ajatteleva ihminen, ettei se ole mahdollista. Maailma tulee aina olemaan masentavan kaoottinen paikka.
Niin minä istuin taloni portailla aamu neljältä kykenemättömänä nukkumaan ja maailmantuskan piinaamana. Saduissa kaikki oli yksinkertaista ja noudatti tiettyjä kaavoja ja sääntöjä, siksi ne olivatkin satuja. Ihmiskunta yritti kerran toisensa jälkeen luoda maailmoja, joissa he itse olivat jumalia ja siten syntyi se, mitä kutsumme kirjallisuudeksi.
Vedin viileää ilmaa keuhkoihini ja työnsin käteni aavistuksen syvemmälle villatakin taskuihin. Jos minut imaistaisiin satukirjaan, olisinko prinsessa vai paha noita-akka? Tai ehkä olisin lohikäärme. Lohikäärmeissä oli jotakin viehättävän epälaskelmoitua. Siivekkäitä liskoja, jotka sylkevät tulta halutessaa, olihan sellaista pakko rakastaa. Hymyilin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti