Hups, kynä lipsahti

Runouden opiskeleminen synnyttää jotenkin kumman halun yrittää itsekin. Tällaista sanoilla pelailua olen tässä tämän sateisen päivän aikana harrastanut:

Syysmaisema

kun jokaisen talon pihalla kasvaa
Palava Pensas
palvot pimeyttä kynttilöillä
ruudun takana
sadepisarat putoilevat väärään suuntaan.

kuin takaisin kelatut kyyneleet



Siepattu

Tylsä tiputus toistuu
                         toistuu
jostain kaukaa
    te
            rä
    vä
              Huuto!
    .
        .
            .
Yksin pimeässä, yksin.
       et näe
         et näe