Aleksi
Aleksi ei ollut nähnyt Pyryä vähään aikaan kuin vilaukselta silloin tällöin. Kotibileitä seuranneena viikonloppuna Pyryä ei ollut näkynyt lainkaan ja koulussakin se tuntui suorastaan välttelevän häntä. Puhelimeenkaan se ei vastannut, jos sille soitti, tekstiviesteihin se sentään vastasi. Lyhytsanaisesti. Aluksi se olisi voinut johtua vain siitä, että Pyryllä oli meneillään joku huono päivä tai jotain - se ihan taatusti vaikutti sellaiselta ihmiseltä, joka toisinaan halusi olla rauhassa - mutta nyt sitä oli jatkunut jo melkein viikon. Se ei tuntunut yhtään mukavalta. Pyrystä oli tainnut tulla Aleksin paras ystävä ja nyt se ei enää nähtävästi edes halunnut puhua hänelle.
Aleksilla ei ollut aavistustakaan, mikä Pyryä vaivasi. Ei kai hän ollut sille mitään tehnyt? No, olihan tätä kummallista käytöstä edeltävällä viikolla sattunut se typerä tapaus, kun Aleksi oli päättänyt lähteä yökävelylle järven rantaan humalapäissään ja hyvä luoja, miten sen muistelu hävetti häntä. Mutta olisiko siinä ollut Pyrylle aihetta tajuta, ettei se halunnutkaan olla Aleksin kanssa tekemisissä? Sehän oli sitä seuraavana päivänä jopa lintsannut koulusta, hitto soikoon, tullakseen Aleksin luo tarkistamaan, että hänellä oli kaikki hyvin. Ei sitä silloin ollut näyttänyt Aleksin idioottimaisuus haitanneen, joten mitä taivaan tähden Aleksi oli sille nyt tehnyt?
Aleksi maleksi luokkaan muiden oppilaiden mukana käytävän suuren kellon näyttäessä oppitunnin olevan alkamaisillaan. Poika levitti kirjansa pulpetille ilman pienintäkään aikomusta kiinnittää huomiota opetukseen enempää kuin olisi aivan välttämätöntä. Häntä ei olisi sillä hetkellä voinut vähempää kiinnostaa mikään historia, vaikka normaalisti hän ei ainetta mitenkään erityisesti vihannutkaan. Hän ei vain oikein saanut ajatuksiaan kohdistettua minnekään, tai no, pois yhdestä tietystä asiasta.
Totta kai Aleksi näki Pyryn päivittäin bussissa ja pysäkillä. Hän olisi voinut kysyä siltä, mitä oli meneillään, mutta jotenkin hän ei kehdannut. Aina saadessaan tilaisuuden puhua Pyrylle, hänestä tuntui, että hän liioitteli asioita päässään ja oli jotenkin hemmetin roikkuva ja turhasta vainoharhainen. Niinä hetkinä hän tunsi itsensä hyvin typeräksi ja se oli taas sellainen epämääräinen ja liukas tunne, josta hän ei ihan saanut kunnolla kiinni. Se oli ärsyttävää ja hyvin hämmentävää.
Ehkä Pyryllä oli vain kiireitä. Eikö ollut jotenkin aivan erityisen typerää ruveta loukkaantumaan siitä, että joku ei ehtinyt viettää koko hemmetin vapaa-aikaansa hänen kanssaan? Kyllä, typerää se juuri oli.
Mutta Aleksi ei vain voinut sille mitään. Vaikka Pyry ei ollutkaan mihinkään kadonnut kokonaan, Aleksi... jotenkin kaipasi häntä. Tätä oli jatkunut vain viikon ja silti Aleksi kaipasi häntä. Aleksi kirosi mielessään yleisesti kaikkea, tuki kyynärpäänsä pöydälle ja painoi leuan kämmeniinsä kuin ajatusten paino olisi tehnyt pään liian painavaksi. Jotenkin Pyrystä oli vain tullut hänelle sen verran tärkeä, että useamman päivän kestävä välttely (eihän se edes välttämättä ollut välttelyä, ehkei sillä ollut mitään tekemistä Aleksin kanssa!) sai hänet näinkin hermostuneeksi.
Ei hän tavallisesti ollut näin vainoharhainen ystävistään.
Hän ei tiennyt, mikä Pyryä vaivasi, mutta hän ei taatusti tiennyt hiukkaakaan sen paremmin, mikä häntä itseään vaivasi.
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Haastavan kirjoittamisen kesähaaste
Jotenkin en ollut huomata koko kesähaastetta, mutta onneksi huomasin kuitenkin. Täälläkin blogissa tulee varmaan näkymään kyseisen haasteen tuotoksia. Jos sinäkin kiinnostuit, niin menehän ihmeessä tsekkaamaan:
Kesähaaste 2013
(Kyseinen haaste todennäköisesti vain edesauttaa myös minua jatkotarinani kirjoittamisessa, sillä kirjoitushaasteet yms. mukavasti saavat aivot toimimaan. Toivottavasti.)
Kesähaaste 2013
(Kyseinen haaste todennäköisesti vain edesauttaa myös minua jatkotarinani kirjoittamisessa, sillä kirjoitushaasteet yms. mukavasti saavat aivot toimimaan. Toivottavasti.)
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Väliaikatiedote
Linja-autojen perässä voi juosta -tarinan kirjoittaminen on alkanut. Nyt vain pohdin, paljonko minulla pitäisi olla tekstiä varastossa, ennen kuin uskallan alkaa julkaista sitä.
Viime aikoina olen lukenut huomattavan suuren osan kirjoja englanniksi ja pahoittelen, jos se näkyy kirjoituksessani.
Viime aikoina olen lukenut huomattavan suuren osan kirjoja englanniksi ja pahoittelen, jos se näkyy kirjoituksessani.
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Linkkejä tylsyyteen
Joskus sitä vaan ei ole oikein mitään tekemistä. Tai vaikka olisikin, ei tee mieli tehdä sitä. Ja miksi tehdä mitään rakentavaa, kun netissä on vaikka mitä mukavaa, jonka kanssa saa ajan kulumaan tekemättä varsinaisesti oikein yhtään mitään.
Jos tunnet olevasi taiteellinen tai pidät muuten vaan visuaalisesti näteistä jutuista klikkaa tästä: weavesilk.com
Tai ehkä mieluummin haluaisit luoda oman uniikin näkemyksesi tähtisumusta.
Jos piirtely ei kuitenkaan innosta vaan kaipaat jotakin mukavan yksinkertaista peliä, joka kuitenkin pitää otteessaan ihan kiitettävästi, kokeilehan tätä.
Voidaan myös sanoa, että matkailu avartaa: The Secret Door.
Seuraavaa en edes osaa kuvailla, mutta no, klikkaa tästä.
Seuraavassa näemme kokelman creepyjä asioita, joita lapset ovat päästäneet suustaan, huom, vaati englannin kielen taitoa: Parents of Reddit, what is the creepiest thing your young child has ever said to you?
Voit myös aikasi kuluksi analysoida, kuka olet ollut aikaisemmassa elämässäsi. thebigview.com/pastlife
Takaisin taiteellisuuden pariin. Täällä voit muuttaa haluamasi tekstinpätkän tyylikkääksi taideteokseksi: recitethis.com
Tai jos olet kyllästynyt kuuntelemaasi musiikkiin tai muuten vain haluat löytää uutta kuunneltavaa, tässä on sinulle hyödyllinen sivu: What The Fuck Should I Listen To Now? On muuten kätevä ja tuntee ihan suomalaisiakin artisteja ja yhtyeitä. Ei heitä summamutikassa ehdotuksia, vaan kysyy, kenestä artistista pidät ja ehdottaa sen perusteella uutta musiikkia.
Noin, jos ei näillä eväillä saa vastuuta paikoiltua netissä jumittaen useamman tovin niin jo on ihme.
Jos tunnet olevasi taiteellinen tai pidät muuten vaan visuaalisesti näteistä jutuista klikkaa tästä: weavesilk.com
Tai ehkä mieluummin haluaisit luoda oman uniikin näkemyksesi tähtisumusta.
Jos piirtely ei kuitenkaan innosta vaan kaipaat jotakin mukavan yksinkertaista peliä, joka kuitenkin pitää otteessaan ihan kiitettävästi, kokeilehan tätä.
Voidaan myös sanoa, että matkailu avartaa: The Secret Door.
Seuraavaa en edes osaa kuvailla, mutta no, klikkaa tästä.
Seuraavassa näemme kokelman creepyjä asioita, joita lapset ovat päästäneet suustaan, huom, vaati englannin kielen taitoa: Parents of Reddit, what is the creepiest thing your young child has ever said to you?
Voit myös aikasi kuluksi analysoida, kuka olet ollut aikaisemmassa elämässäsi. thebigview.com/pastlife
Takaisin taiteellisuuden pariin. Täällä voit muuttaa haluamasi tekstinpätkän tyylikkääksi taideteokseksi: recitethis.com
Tai jos olet kyllästynyt kuuntelemaasi musiikkiin tai muuten vain haluat löytää uutta kuunneltavaa, tässä on sinulle hyödyllinen sivu: What The Fuck Should I Listen To Now? On muuten kätevä ja tuntee ihan suomalaisiakin artisteja ja yhtyeitä. Ei heitä summamutikassa ehdotuksia, vaan kysyy, kenestä artistista pidät ja ehdottaa sen perusteella uutta musiikkia.
Noin, jos ei näillä eväillä saa vastuuta paikoiltua netissä jumittaen useamman tovin niin jo on ihme.
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Naapurini Olivia
[novelli]
Kun olin kolmentoistaikäinen, perheemme muutti toiselle paikkakunnalle, ihan mukavalle alueelle, jossa naapurissamme asui vampyyri. Se oli seitsemäntoistavuotias tyttö, nimeltään Olivia, ja minä ihailin sitä kovin, koska se oli kaunis ja käytti paljon kajaalia. Äiti ei antanut minun ostaa kajaalia, vaikka olisin halunnut. Lainasin sitä kerran salaa kaveriltani, mutta en osannut laittaa sitä oikein ja väri levisi rumasti silmieni ympärille.
Kerran kysyin Olivialta, miksi se oli ruvennut vampyyriksi. Sanoi syyksi, ettei halunnut kestää menkkoja enää. Elävät kuolleet eivät vuoda verta, ne vain imevät sitä. Se oli kuulemma eräs parhaista ratkaisuista, jonka Olivia oli tehnyt. Minäkin sanoin haluavani vampyyriksi, mutta Olivia vastasi minun olevan liian nuori. En kai minä haluaisi näyttää lapselta lopun ikuisuutta, enhän voisi edes tehdä mitään hauskaa.
En minä silloin kokenut itseäni lapseksi, mutta kai Olivia oli oikeassa. Se ei silti estänyt minua haaveilemasta. Iltaisin kuvittelin itseni samanlaiseksi kuin Olivia: kauniiksi ja kalpeaksi ja itsenäiseksi. Jos olisin ollut vampyyri, minun ei olisi tarvinnut pelätä kiusan kohteeksi joutumista vaan olisin voinut imeä veret kaikista, jotka kehtasivat sanoa minusta jotakin pahaa. Olisin ollut vahva ja minua olisi pitänyt pelätä. Minä olin ollut aina se, joka sai pelätä muita, voi miten kovasti olisinkaan halunnut vaihtaa sen roolin pelottelijan asemaan. Pelko loi valtaa, sen minä olin oppinut jo lapsena.
Mutta Olivia ei ollut pelottava. Naapurustossa hänestä pidettiin kovasti ja hänellä oli tapana ulkoiluttaa vaikka koko kylän koirat pientä palkkiota vastaan. Kesäisin hän kävi minun kanssani rannalla ja osti minulle jäätelöä, kun viikkorahani oli päässyt loppumaan. Kesällä aurinko tarttui hänen pitkiin punaisiin hiuksiinsa ja riepotti ne aivan sekaisin. Olivia tuhahti kuin tuuli olisi yrittänyt henkilökohtaisesti loukata häntä.
Kerran kysyin, miksi hän kykeni kävelemään auringossa, jos kerran oli vampyyri. Hän vastasi, että aurinko piti hänestä, joten se ei satuttaisi häntä. Minä tulin tästä toteamuksesta iloiseksi. Minun ystäväni oli ystävä auringon kanssa. Olivian mielestä elämä oli paljon hauskempaa, jos oli mukava muita kohtaan, sillä oikeat hirviöt olivat niitä, jotka saivat muut tuntemaan olonsa kurjaksi. Olivia saattoi olla vampyyri, mutta hän oli hyvin herttainen sellainen.
Yläasteen käytyäni minun oli olosuhteiden painostamana muutettava jälleen muualle käydäkseni lukiota. Sen vuoksi en enää myöhemmin nähnyt Oliviaa ja hän unohti kertoa minulle, miten vampyyriksi tullaan.
Kun olin kolmentoistaikäinen, perheemme muutti toiselle paikkakunnalle, ihan mukavalle alueelle, jossa naapurissamme asui vampyyri. Se oli seitsemäntoistavuotias tyttö, nimeltään Olivia, ja minä ihailin sitä kovin, koska se oli kaunis ja käytti paljon kajaalia. Äiti ei antanut minun ostaa kajaalia, vaikka olisin halunnut. Lainasin sitä kerran salaa kaveriltani, mutta en osannut laittaa sitä oikein ja väri levisi rumasti silmieni ympärille.
Kerran kysyin Olivialta, miksi se oli ruvennut vampyyriksi. Sanoi syyksi, ettei halunnut kestää menkkoja enää. Elävät kuolleet eivät vuoda verta, ne vain imevät sitä. Se oli kuulemma eräs parhaista ratkaisuista, jonka Olivia oli tehnyt. Minäkin sanoin haluavani vampyyriksi, mutta Olivia vastasi minun olevan liian nuori. En kai minä haluaisi näyttää lapselta lopun ikuisuutta, enhän voisi edes tehdä mitään hauskaa.
En minä silloin kokenut itseäni lapseksi, mutta kai Olivia oli oikeassa. Se ei silti estänyt minua haaveilemasta. Iltaisin kuvittelin itseni samanlaiseksi kuin Olivia: kauniiksi ja kalpeaksi ja itsenäiseksi. Jos olisin ollut vampyyri, minun ei olisi tarvinnut pelätä kiusan kohteeksi joutumista vaan olisin voinut imeä veret kaikista, jotka kehtasivat sanoa minusta jotakin pahaa. Olisin ollut vahva ja minua olisi pitänyt pelätä. Minä olin ollut aina se, joka sai pelätä muita, voi miten kovasti olisinkaan halunnut vaihtaa sen roolin pelottelijan asemaan. Pelko loi valtaa, sen minä olin oppinut jo lapsena.
Mutta Olivia ei ollut pelottava. Naapurustossa hänestä pidettiin kovasti ja hänellä oli tapana ulkoiluttaa vaikka koko kylän koirat pientä palkkiota vastaan. Kesäisin hän kävi minun kanssani rannalla ja osti minulle jäätelöä, kun viikkorahani oli päässyt loppumaan. Kesällä aurinko tarttui hänen pitkiin punaisiin hiuksiinsa ja riepotti ne aivan sekaisin. Olivia tuhahti kuin tuuli olisi yrittänyt henkilökohtaisesti loukata häntä.
Kerran kysyin, miksi hän kykeni kävelemään auringossa, jos kerran oli vampyyri. Hän vastasi, että aurinko piti hänestä, joten se ei satuttaisi häntä. Minä tulin tästä toteamuksesta iloiseksi. Minun ystäväni oli ystävä auringon kanssa. Olivian mielestä elämä oli paljon hauskempaa, jos oli mukava muita kohtaan, sillä oikeat hirviöt olivat niitä, jotka saivat muut tuntemaan olonsa kurjaksi. Olivia saattoi olla vampyyri, mutta hän oli hyvin herttainen sellainen.
Yläasteen käytyäni minun oli olosuhteiden painostamana muutettava jälleen muualle käydäkseni lukiota. Sen vuoksi en enää myöhemmin nähnyt Oliviaa ja hän unohti kertoa minulle, miten vampyyriksi tullaan.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Löysin runon
Älä sinä väitä että minua on helppo rakastaa,
sillä sitä se ei ole.
Minä tiedän
kaikista maailman ihmisistä parhaiten.
Ja silti juuri minulle
ei ole olemassa vaihtoehtoa.
Mitä hauskaa siinä olisi,
jos rakastaminen olisi
helppoa?
Sattuipa niin, että löysin muistitikun, jolla on kirjoituksiani muutaman vuoden takaa ja olen näköjään tullut yrittäneeksi tällaistakin. Voi, kylläpä tästä runosta suorastaan paistaa dramatiikka ja kuolematon rakkaus.
tiistai 21. toukokuuta 2013
Piristyslinkkilista
 |
| x |
Netistä löytyy runsaasti mitä mielenkiintoisimpia sivuja ja listaan tähän muutaman suosikkini, jotka sopivat piristämään, kun mieli on matalalla tai muuten vaan jokin mättää.
Aloittakaamme tällä hyödyllisellä nappulalla make-everything-ok.com
Jos nappula ei kuitenkaan saanut hoidettua pahantuulisuutta pois ja tarvitset jotakin tuomaan hymyn huulillesi, seuraavalla sivustolla voi antaa vierähtää tovin jos toisenkin: cuteroulette.com
Jos tarvitset hiljaista paikkaa (tämä on todella hyvin rentouttava, suosittelen suuresti jos ole jollain lailla vähänkään stressaantunut): thequietplaceproject.com
Seuraavana sivu joka auttaa, jos kaipaat sateista tunnelmaa ja uskot että sade tekee kaikesta parempaa: www.rainymood.com
Jos näistä mikään ei saanut sinua vielä hymyilemään, tässä vielä lopuksi BBC:n video aiheesta kuinka pelataan shakkia:
lauantai 18. toukokuuta 2013
Eerika ryhtyy saarnaamaan eli onko homous syntiä?
Jos olisin uskovainen, saattaisin loukkaantua useiden tai ainakin suhteellisen kovaäänisten uskovaisten homovihasta. Loukkaantuisinkin. (En tiedä onko olleenkaan tarpeellista asiaan liittyen tarkentaa, että olen ateisti, mutta Raamattu ja sen kulttuuri kiinnostavat minua, kuten muutkin uskonnot, joskaan en ole mikään asiantuntija laiskuudestani johtuen.) Uskontoon liittyvä postaus siis tulossa.
Lukion uskonnontunnilla meille opetettiin, mitä kristinuskossa tarkoitetaan synnillä. Tiivistettynä synti on yhtä kuin teko, joka vie ihmistä eroon Jumalasta, ja Jumala on rakkaus ja rakkauden opetettiin olevan myös kristinuskon ydin. Synti on näin ollen teko rakkautta vastaan, jotakin, joka tuhoaa tai estää rakkautta ja sitä rataa. Näin meille siis koulussa opetettiin ja jos olisin uskovainen, haluaisin uskoa edellä mainitulla tavalla.
En myöskään keksi parempaakaan tapaa, jolla nykypäinä määrittelisi synnin. Raamatun ohjeista ja kielloista sitä tuntuu olevan turha katsoa, sillä niitä selkeästi noudatetaan valikoiden. Kai valikoimiseen tulisi olla jonkinlainen looginen peruste? Uskonto ei toki ole järjen vaan tunteen asia, mutta olisiko mahdotonta olla edes jossain määrin looginen?
Minusta rakkaus-teema olisi vallan järkeen käyvä peruste valikoida Raamatusta ne "vanhentuneet" käskyt ja kiellot. Avioero olkoon sallittu, koska toimimattomaan suhteeseen sitoutuminen estäisi uuden rakkauden löytämistä ja huonot kotiolot aiheuttaisivat vain kurjuutta. Olkoon sallittua pukeutua niin monen eri kuidun sekoituksesta koostuvaan kankaaseen kuin itseä sattuu huvittamaan, koska kyseisellä seikalla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Naisen ei tarvitse vaieta seurakunnassa, koska olemme tehneet havainnon, että naisetkin ovat ihmisiä ja heitäkin tulee rakastaa ja antaa heillekin yhtäläinen mahdollisuus puhua, jos siltä tuntuu.
Ja nyt takaisin homoseksuaaleihin. Kaksi ihmistä rakastuu, mutta heidän suhteensa tuomitaan vääränä - eikö suhteen tuomitseminen ole nimen omaan teko rakkautta vastaan? Sanomalla, että homoseksuaalin ei tulisi olla suhteessa oman sukupuolensa edustajan kanssa tulee sanoneeksi, että homoseksuaalin tulisi elää elämänsä ilman romanttista rakkautta (ja kieltää se, miksi oletetusti Luoja on hänet luonut) ja eikö elämä ilman rakkautta nyt ole jo äärimmäisen kovasti vastoin koko kristinuskon perusajatusta? Jos siis edelleen oletamme tämän perusajatuksen olevan rakkaus.
Jos olisin uskovainen, tällainen typeryys suututtaisi minua kovin. Ateistinakin typeryys (eikä pelkästään tiettyjen uskovaisten) suututtaa minua, mutta tässä asiassa mikäli olisin uskovainen, asia olisi vähän kuin henkilökohtainen loukkaus minua ja Jumaalaani kohtaan. Sanoa että Hän, joka on itse Rakkaus, haluaisi jonkun lapsistaan elävän tyystin rakkaudetta, ei voisi olla kuin loukkaus.
Kaiken kaikkiaan tämän postauksen pohdintojen perusteella teemme johtopäätöksen, että homoseksuaalisten suhteiden tuomitseminen ja avioliiton kieltäminen on synti. Se on teko, joka hankaloittaa, vahingoittaa ja pyrkii estämään rakkautta.
Hyvä kun sekin nyt saatiin selväksi.
Tämä postaushan ei varsinaisesti liity siihen, tulisiko Suomen säätää sukupuolineutraali avioliittolaki vai ei, sillä siinä asiassa ei pitäisi uskonnollisilla perusteilla olla tekemistä noin muutenkaan. Toki kirkko saa vapapaasti päättää vihkiikö homopareja vai ei, mutta itse uskon valtion ja kirkon eroon ja siihen, että modernissa maailmassamme lakeja ei tulisi säätää uskontojen perusteella. Avioliittilaissa kun on kyse juridista oikeuksista. Suorastaan hävettää, että Suomi laahaa näin perässä tässäkin asiassa, mutta se olkoon sitten toisen postauksen aihe. Peace and love everybody, Eerika's out.
 |
| x |
Lukion uskonnontunnilla meille opetettiin, mitä kristinuskossa tarkoitetaan synnillä. Tiivistettynä synti on yhtä kuin teko, joka vie ihmistä eroon Jumalasta, ja Jumala on rakkaus ja rakkauden opetettiin olevan myös kristinuskon ydin. Synti on näin ollen teko rakkautta vastaan, jotakin, joka tuhoaa tai estää rakkautta ja sitä rataa. Näin meille siis koulussa opetettiin ja jos olisin uskovainen, haluaisin uskoa edellä mainitulla tavalla.
En myöskään keksi parempaakaan tapaa, jolla nykypäinä määrittelisi synnin. Raamatun ohjeista ja kielloista sitä tuntuu olevan turha katsoa, sillä niitä selkeästi noudatetaan valikoiden. Kai valikoimiseen tulisi olla jonkinlainen looginen peruste? Uskonto ei toki ole järjen vaan tunteen asia, mutta olisiko mahdotonta olla edes jossain määrin looginen?
 |
| x |
Minusta rakkaus-teema olisi vallan järkeen käyvä peruste valikoida Raamatusta ne "vanhentuneet" käskyt ja kiellot. Avioero olkoon sallittu, koska toimimattomaan suhteeseen sitoutuminen estäisi uuden rakkauden löytämistä ja huonot kotiolot aiheuttaisivat vain kurjuutta. Olkoon sallittua pukeutua niin monen eri kuidun sekoituksesta koostuvaan kankaaseen kuin itseä sattuu huvittamaan, koska kyseisellä seikalla ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Naisen ei tarvitse vaieta seurakunnassa, koska olemme tehneet havainnon, että naisetkin ovat ihmisiä ja heitäkin tulee rakastaa ja antaa heillekin yhtäläinen mahdollisuus puhua, jos siltä tuntuu.
Ja nyt takaisin homoseksuaaleihin. Kaksi ihmistä rakastuu, mutta heidän suhteensa tuomitaan vääränä - eikö suhteen tuomitseminen ole nimen omaan teko rakkautta vastaan? Sanomalla, että homoseksuaalin ei tulisi olla suhteessa oman sukupuolensa edustajan kanssa tulee sanoneeksi, että homoseksuaalin tulisi elää elämänsä ilman romanttista rakkautta (ja kieltää se, miksi oletetusti Luoja on hänet luonut) ja eikö elämä ilman rakkautta nyt ole jo äärimmäisen kovasti vastoin koko kristinuskon perusajatusta? Jos siis edelleen oletamme tämän perusajatuksen olevan rakkaus.
Jos olisin uskovainen, tällainen typeryys suututtaisi minua kovin. Ateistinakin typeryys (eikä pelkästään tiettyjen uskovaisten) suututtaa minua, mutta tässä asiassa mikäli olisin uskovainen, asia olisi vähän kuin henkilökohtainen loukkaus minua ja Jumaalaani kohtaan. Sanoa että Hän, joka on itse Rakkaus, haluaisi jonkun lapsistaan elävän tyystin rakkaudetta, ei voisi olla kuin loukkaus.
 |
| x |
Kaiken kaikkiaan tämän postauksen pohdintojen perusteella teemme johtopäätöksen, että homoseksuaalisten suhteiden tuomitseminen ja avioliiton kieltäminen on synti. Se on teko, joka hankaloittaa, vahingoittaa ja pyrkii estämään rakkautta.
Hyvä kun sekin nyt saatiin selväksi.
Tämä postaushan ei varsinaisesti liity siihen, tulisiko Suomen säätää sukupuolineutraali avioliittolaki vai ei, sillä siinä asiassa ei pitäisi uskonnollisilla perusteilla olla tekemistä noin muutenkaan. Toki kirkko saa vapapaasti päättää vihkiikö homopareja vai ei, mutta itse uskon valtion ja kirkon eroon ja siihen, että modernissa maailmassamme lakeja ei tulisi säätää uskontojen perusteella. Avioliittilaissa kun on kyse juridista oikeuksista. Suorastaan hävettää, että Suomi laahaa näin perässä tässäkin asiassa, mutta se olkoon sitten toisen postauksen aihe. Peace and love everybody, Eerika's out.
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Runoilijat hoi!
Harjoittelen yliopiston pääsykokeita varten runoanalyysiä ja siksi kysynkin, haluaisiko joku antaa runonsa minulle analysoitavaksi ja tulkittavaksi?
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)